Aikaa on kulunut ihan liikaa. Yritän päästä ajan tasalle mahdollisimman nopeasti. Ensin postauksia siitä, mitä on tapahtunut tähän mennessä.
Lento lähti Helsinki-Vantaalta kahdelta päivällä. Piti siis lähteä ajamaan kentälle kymmeneltä. Oikeastaan vasta silloin aamulla tajusin, mitä oon tekemässä. Ei ollut ihan paras fiilis, kun ymmärsi, ettei näe tärkeitä ihmisiä vuoteen. Pahinta oli erota mun murmelista, kun ei voi olla varma näkeekö sitä enää :( Lentokentällä halusin mahdollisimman lyhyet hyvästelyt ja sen jälkeen olo olikin vähän parempi.
Lähtöportilla näin sen toisen suomalaisen au pairiksi lähtevän tytön, jonka kanssa meillä oli samat lennot. Oli paljon kivempaa olla jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Lento Lontooseen meni nopeasti ja Heathrow'lla oli hyvin aikaa etsiä seuraava lähtöportti. Se on iso kenttä, mut toisaalta tosi selkeä, eikä siellä ollut mitään ongelmia. Sieltä sitten lennettiin Newarkiin. Lento kesti muistaakseni kahdeksan tuntia. Yhteensä istuttiin lentokoneessa 11 tuntia. Lennolla oli myös muita au paireja, jotka tunnistettiin laukuissa olevien Cultural Care -lappujen ansiosta. Saatiin istua pitkä lento vierekkäin ja vielä niin, et oli vaan meidän penkit ikkunan ja käytävän välissä. Huomattavasti kivempi tapa matkustaa. (Sillon kun lensin Miamiin (Lontoo-Chicago väli) istuin tuntemattomien välissä ja pitkällä lennolla se on epämiellyttävää.) Sain jopa nukuttua suurimman osa lennosta, mikä oli ihan mahtavaa.
Pelkään aina, et mun matkatavarat jää jonnekin matkan varrelle. Sieltä ne kuitenkin tuli perille asti. Mulla on vihreä matkalaukku, johon oon jo tosi kyllästynyt, mut ainakin se on helppo huomata. Kentällä meitä oli vastassa bussikuski, joka vei meidät koululle. Olin matkustanut siihen mennessä 18 tuntia ja olin tosi väsynyt. Jouduttiin odottamaan, et kaikki au pairit on löytänyt perille ja tuntui, et se kesti ikuisuuden. En kattonut kelloa, mut odotettiin kentällä kauan. (Tunti tai yli?) Lopulta päästiin siirtymään bussiin. Matka oli töyssyinen ja kesti noin 1,5 tuntia. Heti, kun kaupungin valot oli jäänyt taakse, nukahdin. Välillä heräsin, kun jonkun töyssyn ansiosta löin pääni ikkunaan..
Koululle päästyttyä pidettiin lyhyt "tiedotustilaisuus" siitä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu, jaettiin huoneet ja lopulta päästiin nukkumaan. Huoneissa piti olla 2-3 tyttöä, jotka menevät au paireiksi samaan suuntaan. Mun huoneessa oli kolumbialainen ja ranskalainen, jotka ei tosiaan tullu Virginiaan.. Se kolumbialainen oli vielä sellanen, et se meni myöhään nukkumaan ja laitto kellon soimaan kuudelta aamulla, vaikka aamupala alkoi klo7 ja tunnit kasilta.. Tietty sillä oli vähemmän aikaeroa ja lyhyempi lento takana. Mut kouluajasta myöhemmin lisää.. Se tarvii oman postauksen.
Kaikki on nyt ihan hyvin. Koti-ikävä on alkanut helpottaa. Väsynyt oon tosin edelleen. Seuraavaa tekstiä ei tarvii odottaa ihan näin kauan..
