Ekana lauantaina täällä en halunnu nousta ja mennä alas muiden kanssa. Oven alta tuli lappu, et ne lähtee etsimään pääsiäismunia rannalle. Sen jälkeen uskaltauduin syömään aamupalaa ja suihkuun. Mun oven takana oli pääsiäispupun tuoma kori täynnä karkkia ja suloinen jääkarhupehmolelu. Myöhemmin oli tietysti pakko nähdä koko perhe. Kävin W:n kanssa kaupassa ja oli vähän parempi olo. Illalla tuli naapureita grillaamaan. Kaikki on tosi mukavia ja ystävällisiä.
Sunnuntaina M lähti kuukauden kestävään koulutukseen. Sain olla yksin täällä, kun muut lähti viemään sitä kentälle. Annoin tuliaiset kun ne tuli kotiin. Ajattelin, et ne ehkä vois haluta jotain muuta ajateltavaa.
Seuraavana päivänä olikin jo ensimmäinen työpäivä. W:n kanssa hoidettiin aamu yhdessä ja vietiin lapset hoitoon. W:n piti mennä töihin hetkeksi ja pääsin siksi aikaa kiertelemään Washington DC:tä. Aikaa ei ollut paljon, joten ehdin nähdä vaan pienen osan kaupunkia. Piti käydä ostamassa lisää vaatteitakin. Halusin päästä helpolla, joten, joo, kävin vaan H&M:ssä..
Iltapäivällä haettiin W:n kanssa lapset ja käytiin leikkipuistossa. Mä ajoin ja onneksi reitit on niin helppoja, et opin ne heti. Sen jälkeen olikin illallisen vuoro. Sitten kylpy, hammaspesu, iltasatu ja nukkumaan.. Tiistaina mun piti selvitä jo yksin lasten kanssa.
Ekat pari viikkoa
oli tosi rankkoja. Piti keskittyä pitämään itsensä kasassa. Oli hirveä
koti-ikävä, mikä toisaalta kertoo siitä, et mulla on ihana perhe.
Vieläkin odotan sitä, et pääsen takaisin kotiin, mut enää en silti halua
lähteä kesken pois täältä. Toivottavasti mun murmelikin on siellä vielä
sillon mua vastassa.
(Päätin, et pääsen helpommalla, jos käytän vaan alkukirjaimia. Äiti Wendy siis W, isä Mike M, Franklin F ja Grace G.)
