Au pair training school

Koululle saavuttiin siis myöhään maanantaina. Tiistaina tunnit alko vähän yli kahdeksan aamulla. Mun kolumbialainen kämppis tosiaan laitto kellon soimaan jo kuudelta, mistä mä en ollut erityisen innoissani. Heräsin ihan turhaan tuntia liian aikaisin. Unet jäi tosi lyhyiksi ja oli pitkä päivä edessä. Pakko myöntää, etten mä tiedä sen kolumbialaisen nimeä, enkä sitä minne se tai se ranskalainen kämppis meni au paireiksi. Itse asiassa mä en juurikaan nähnyt niitä koko aikana.

Meitä oli muistaakseni 67 uutta au pairia, joista kaks oli poikia. Meidät oli jaettu kahteen luokkaan. Oman luokan tyypit muistan melkein nimeltä, mut en tiedä edes miltä ne kaikki toisessa luokassa olevat näytti. Luokatkin oli jaettu sen mukaan, minnepäin Amerikkaa menee. Siinä mielessä oli outoa, ettei ne mun kämppikset ollu mun kanssa samassa ryhmässä. Huoneiden jakohan piti mennä samalla periaatteella.

Ekalla tunnilla pidettiin esittelykierros. Piti kertoa kuka on, mistä tulee, minne menee, millaseen perheeseen menee, mistä on eniten ylpeä kotimaassaan ja mistä vähiten. Normaalit tunnit oli aika tylsiä. Käytiin läpi ravitsemusta, sairauksia, lapsen kehitystä jne. Enkä tainnut oppia niistä paljoakaan mitään uutta. Sen lisäksi luokassa oli tosi kylmä. Istuttiin takit päällä ja paleltiin, mä ja yks ruotsalainen tyttö ehkä eniten. Vaihdettin lopulta toiseen luokkaan, jossa oli edes vähän lämpimämpi (silti piti pitää takki päällä). Ekana päivänä meillä oli tosi hauska opettaja. Sen jälkeen se vaihtu tylsempään (tosin näytti vähän Mrs. McCluskeylta). Ekan päivän lopuksi aloitettiin "taideprojekti", jota jatkettiin seuravaana päivänä ja ne myöskin esiteltiin muulle luokalle. Mä inhoon piirtämistä ja askartelua. Yläasteen kuvistuntien jälkeen en oo tehny mitään. Yritin päästä helpolla, ja nopeesti vaan saada jotain aikaan. En siis hyppinyt kattoon riemusta, kun mun "taideteos" pääty facebookiin.. 

Keskiviikkona meillä oli tavallisten tuntien lisäksi kaikille yhteinen International Sing-Along, josta olin lukenut blogeista etukäteen, ja jota odotin kauhulla. Siinä siis piti jokaisen maan esittää muille lastenlaulu (omasta maasta). Laulaa ja esittää. Lavalla. Mä en oo laulanu moneen vuoteen edes itsekseni ja nyt sitten päädyin esiintymään n. 70 ihmisen edessä korkealla lavalla.. Meitä oli vaan kaks suomalaista. Valittiin helppo "pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat" -biisi (no eihän se pelkästään suomalainen oo, mut en olisi edes muistanut muita). Joistain maista oli vaan yks tyyppi ja ne sai esiintyä jonkun muun maan kanssa. Saatiin se puolalainen poika meidän tiimiin, joten meitä oli kolme. Yritettiin sille sitten opettaa suomea muutamassa minuutissa.. Jonkun asteinen kaaoshan siitä meidän esityksestä tuli, mut esiinnyttiin kuitenkin.

Myöhemmin samana iltana oli "turvallisuuskoulutusta", jota yhden poliisin piti pitää. Se ei sitten päässykään. Olin blogeista lukenut, et se on tosi hauska. Olin pettynyt, kun en nähnykään sitä. Pikaversio koulutuksesta pidettiin silti. Lähinnä se tarkoitti sitä, et käytiin läpi lappu, jossa oli "oikein/väärin" -väittämiä. Osa oli helppoja, osa sellasia, joista ajatteli, et Suomessa se olis näin, mut täällä se on varmaan toisin, koska tää on kumma maa. Niinhän se sitten olikin. Ei jääny mieleen mitään tiettyä kohtaa, mut ne käsitteli autolla ajamista ja sellasta.

Torstaina oli tavallisia tunteja ja kaikille yhteistä kommunikaatiokoulutusta. Siis kerrottiin, miten kannattaa kommunikoida perheen kanssa ongelmatilanteissa. Päivä tuntui menevän erityisen hitaasti, koska iltapäivällä oli lähtö New York Cityyn..

Tunteja oli ti-ke kahdeksasta suunnilleen kuuteen ja to kahdeksasta kahteen. Päivät oli pitkiä ja kun muutenkin kärsi aikaerosta, illat meni lähinnä nukkuessa. Ruoasta jotkut valitti, mut musta se oli ihan syötäväks kelpaavaa. Oli salaattipöytäkin.

Ai niin, sillon tiistaina sain perheeltä tervetulopaketin. Se oli sellanen Cultural Caren valmis paketti, missä oli vihko, karkkia, juomapullo ja lappu, jossa kerrottiin, et se mun New York -kierros on maksettu. Ei mitään kovin erikoista siis, mut piristi jonkun verran :)

New Yorkista ja perjantaisesta siirtymisestä perheisiin tulee omat postaukset jossain vaiheessa..