Virginiaan

Mä olen ollut Amerikassa nyt 8 viikkoa. Ehkä olisi jo aika kirjottaa muustakin kun neljästä ekasta päivästä..

7,5 viikkoa sitten perjantaina joskus ennen yheksää aamulla lähdettiin bussilla koululta kohti Virginiaa. Meitä oli samassa bussissa muistaakseni 11, joista noin puolet puhui äidinkielenään espanjaa. Ne olikin ne, jotka matkan aikana hoiti puhumisen. Me muut oltiin aika hiljaa. Kumma kyllä, mua ei pahemmin jännittänyt. Olin vaan tosi väsynyt ja nukuin taas suurimman osan matkasta. 
Kuski oli jokseenkin mielenkiintonen tapaus.. Bussi oli aika pieni, eikä siinä ollut vessaa. Päätepysäkille (jolla mä ja kaks muuta jäätiin pois) oli matkaa yli 8 tuntia. Kuski ilmotti heti alussa, ettei meillä ole pahemmin aikaa pysähdellä. Päästiin kuitenkin Mäkkärille vessaan ja moni tytöistä osti jotain. Kuski oli tosi vihanen, kun aikaa meni niin paljon ja jotkut osti juotavaa.. Se sano, ettei varmaan enää pysähdy, vaikka kuinka olis pakko. No onneks se ei toteuttanut uhkaustaan ja pysähdyttiin vielä ainakin kaks kertaa. Bensa-asemalla se raivos tankkaajille, jotka tankkas jonkun myöhemmin tulleen auton ennen meitä. Yhdellä parkkipaikalla se taas haukku jotain miestä, joka ylitti tietä ja me jouduttiin odottamaan. Ymmärrän, et aikataulussa pitää pysyä ja pääsiäisen takia liikennekin oli pahempaa kun yleensä. Sen lisäks sen piti vielä saman päivän aikana ajaa takas New Yorkiin. Olis se silti voinu ottaa vähän rauhallisemmin.. Tai no, minkä kukakin luonteelleen mahtaa..
Matkan aikana tuli käytyä New Yorkissa, New Jerseyssä, Delawaressa, Marylandissa ja Virginiassa. Siihen kun vielä lasketaan Florida (neljä vuotta sitten), niin oon käyny kuudessa osavaltiossa (Illinois olis 7., mut ei sitä voi laskea, kun kävin vaan lentokentällä). Matka tuntui pitkältä ja maisemat pysyi aika samanlaisina koko ajan. New York Cityn ja Baltimoren näin kaukaa. 
Oli aina jännä kattoo ikkunasta, kun joku jäi pois bussista ja tapas perheensä ekaa kertaa. Lopulta tuli oma vuoro. Koko perhe oli mua vastassa. Tunnistin ne heti. Olihan se vähän outoa nähdä ne. Oltiin laitettu spostia jonkun verran ja nyt ne oli oikeesti siinä. Grace vähän ujosteli aluksi. Käytiin syömässä ja autossa lapset jo puhukin mulle vähän. Perhe tuntu heti tosi mukavalta. Tänne "kotiin" päästyä oli jo lasten nukkumaanmenoaika. Mun huone oli vielä vähän kesken. Se maalattiin ennen kun tulin tänne. Sain kertoa, mihin haluan huonekalut, ja verhot ja lamppu laitettiin paikoilleen. Fiilis oli ihan hyvä ja sain nopeesti unta.